HKL:n Taidelinjan marraskuu on omistettu nuorille taiteilijoille. Nuoret helsinkiläiset tuovat liikenteeseen tanssiesityksiä, kirjallisia muotokuvia sekä valokuvanäyttelyn. Haastattelimme pientä joukkoa tekijöistä
Keitä olette, mistä tulette?
– Olen Silja Saarikangas 14 vuotta, Kruununhaan yläasteen tanssilinjan 8. luokan oppilas.
– Olen Linnea Kilpeläinen ja osa KirjaKalliota, Kallion lukiolaisista muodostuvaa ryhmää, joka toimii ympärivuotisesti kirjallisuuden ytimessä. Toteutamme erilaisia produktioita lukuisten yhteistyökumppanien kanssa.
– Olemme joukko valokuvaopiskelijoita Helsingin kuvataidelukiosta
Mitä aiot tuoda Taidelinjalle?
Silja: Koreografioin ja suunnittelin koko luokan esityksen Rautatientorin metroasemalle.
Linnea: KirjaKallion kanssa toteutamme Taidelinjalle kirjallisia muotokuvia Helsingin yliopiston ja Itäkeskuksen metroasemilla. Muun muassa Kallion kirjastossa ihastuttaneet kirjalliset muotokuvat tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden olla osa luovaa prosessia. Istumalla hetken aikaa yhden KirjaKalliolaisen mallina, saat mukaasi syväluotaavan muotokuvan itsestäsi, kuvataiteen sijaan runon muodossa. Muotokuva on sanallinen kuvaus ihmisen ulkoisesta olomuodosta, olemuksesta, piirteistä ja kirjoittajan niistä tekemistä tulkinnoista. Mitä kirjoittaja juuri sinun silmissäsi näkee? Millaista tunnelmaa hymysi levittää?
Valokuvaopiskelijat: Ympäristötaide ja valokuva -kurssin teema 2015 oli `Reitti´. Yövyimme syyskuussa Kuusiluodossa ja toteutimme yhden vuorokauden aikana jokainen yksilönä ja osittain yhdessä projekteja, joissa tutkimme erilaisia tulkintoja reitti-teemasta. Näiden projektien teoksia tuomme Hakaniemen metroasemalle.
Miltä ajatus taiteen tekemisestä joukkoliikenteessä tuntuu?
Silja: Oudolta ja aluksi epämiellyttävältä. Nyt kun esitys on valmis, tuntuu siltä, että se voisi ehkä olla ihan hauskaa. Se on uusi kokemus ja antaa rohkeutta uusille ideoille. Toivon että esityksestä tulee onnistunut ja yleisö olisi avoin ja antaisi tietynlaista tukea esitykseen. Toivon myös, että yleisö ymmärtäisi taidetta – koska se on erilaista kuin normaalielämä – joten se voi olla jonkun mielestä todella outoa… mutta taidehan välillä on sellaista. Toivon myös, että tanssijat lähtevät esitykseen avoimella, iloisella ja heittäytyvällä fiiliksellä ja unohtaisivat sen, että joku tuntematon ihminen on katsomassa ja esittävät tanssin rohkeasti paikasta riippumatta.
Valokuvaopiskelijat: Koulumme tämän vuoden yhtenä teemana on liike. Tällä kurssilla se taipui reitiksi, josta jokainen teki oman tulkintansa. Teema sopii hyvin metroasemalle vaikka teokset eivät varsinaisesti liikenteessä syntyneetkään.
Linnea: KirjaKallion tavoitteena on ennenkin ollut tuoda taide ihmisten lähelle, joten Taidelinjan osana toimiminen tuntuu äärimmäisen luontevalta. Taiteen tulisi mielestäni olla juuri siellä missä ihmisetkin ja tähän joukkoliikenne onkin erinomainen väylä. Tuomalla kirjalliset muotokuvat metroon annamme kenelle tahansa mahdollisuuden olla hetken aikaa osa taiteen tekemisen prosessia, osa yksilöityä, yksityistä taideteosta. Taide on parhaimillaan kun se tapahtuu lähellä ihmistä!
