Mistä Vaeltaja-teoksessa on kyse?
Taikatempusta! Vaeltajassa raitiovaunu muuttuu arjen ahertajasta, kasvottomasta kulkuneuvosta eläväksi ja tuntevaksi olennoksi. Vaeltaja on kuin kaupungin toteemieläin, joka tietää ja kuulee, puhuu, muistelee ja unelmoi helsinkiläisten äänellä. Vaeltajan maailmaan pääsee, kun nousee vaunun kyytiin elokuisena yönä, mieli avoinna ihmeelliselle matkalle…
Mistä inspiraatio tuli – kuinka päädyitte luomaan matkan, jossa kuunnellaan ratikan ajatuksia?
Olen keskustellut raitiovaunujen kanssa pikkupojasta asti – ensimmäinen tosiystäväni oli vuoden 1917 ”pikkuruotsalainen”. Ratikoiden kieli: huokaukset kaarteissa, jarrujen kirskunta, pieninkin vikurointi… se kaikki on minulle kuin selvää suomea! Mainittava kai on, että runoilijan toimeni lisäksi olen HKL:n ainoa raitiovaunukuiskaaja. Palveluksiani tarvitaan, kun viluinen ja närkästynyt vaunu iskee jarrut pohjaan lumisessa ylämäessä tai kun kalustossa alkaa ilmetä nk. ”varikkokauhun” piirteitä.
Millainen toteutusprosessi on ollut? Mukaan toivotaan myös kaupunkilaisten omia tarinoita ja ääniä – kuinka voi osallistua?
Tähän mennessä Vaeltajaa varten on kerätty kaupunkilaisten tarinoita kadulla haastattelemalla. Yöt ovat tähän otollista aikaa. Avoinna on myös festivaalipuhelimeni numerossa 044 971 5297. Sinne voi Whatsapp-ääniviestinä lähettää oman kertomuksensa- tyyli, tempo, pituus ja aihe vapaa. Teokseen päätyvien tarinoiden lähettäjälle lupaan vapaalipun! Tarinoita käsittelemme täysin nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Millaisia ajatuksia haluatte Vaeltajan herättävän?
Oi… Salattua kauneutta on kaikissa kasvottomissa ympärillämme! Toisin sanoin: niin paljon puhutaan ”jatketusta todellisuudesta” – extended reality:sta – jossa älykojeet hälventävät yksilön ja yhteisön tietämisen rajoja. Mutta haluaisin muistuttaa, että todellisuuden verhon raottamiseen ei tarvita koneita – riittää, kun antautuu keskusteluun tuntemattoman kanssa.
Mikä on Eloa-festivaali, jonka osa Vaeltajakin on?
Eloa on uusin luomukseni, musiikin ja taiteen festivaali rakkaassa huvilassani, Bokvillanissa, Helsingin Arabiassa. Eloa on yhdistelmä satavuotiaan runoilijan – siis minun – elämänkokemusta sekä nuorta, keppostelevaa taiteilijakuntaa. Tämä kelpo joukko heittäytyy milloin mihinkin – kamarimusiikkiin, tanssiin ja performanssiin. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi niin kulttuurikonkarit kuin uutta ujostelevatkin!
